KIPINÄ
Vehreitä kaupunkikeitaita
Mitä jos yksittäiset rakennukset tarjoaisivat lepopaikkoja arjen sykkeestä meille kaikille – isommin ja eri tavoin kuin nykyisellään? Kaupunkilaisten yhteisiä paikkoja, kuten kirjastoja, puutarhoja ja kauppakeskuksia meille onkin jo rakennettu. Entä, jos toimisto- ja asuinrakennukset valjastettaisiin rohkeasti tähän tarkoitukseen? Jos osa uudesta rakennuksesta suunniteltaisiinkin kaikille avoimeksi? Kaikille saavutettavan perinteisen lounasravintolan sijaan mielessäni on nyt hyvinvointia tuottavat, elämykselliset tilat – vehreät kaupunkikeitaat.
Singaporessa tähän on jo herätty. Tuossa utopistisessakin aasialaisessa kulttuurien sulatusuunissa ja kaupan keskipisteessä ollaan kaupunkikeitaiden osalta muita edellä. Puutarhakaupungin maineessa olevassa kaupunkivaltiossa vehreys ei jää vain maan tasalle – vaikka sielläkin se on runsaana läsnä – vaan kohoaa rohkeasti rakennuksien julkisivuja pitkin ylemmäs aina katoille asti. Joissakin rakennuksissa vehreydelle on pyhitetty kokonaisia kerroksia. Puhuiko joku biofilisesta suunnittelusta?
Yksi tällaisista rakennuksista on arkkitehtuuriltaan palkittu Bjarke Ingels Groupin ja Carlo Ratti Associatin suunnittelema 51 kerroksinen pilvenpiirtäjä Capita Spring. Rakennuksesta löytyy valtavia keitaita keskellä urbaania kaupunkiympäristöä ja nämä keitaat ovat kaikille avoimia. Capita Springin huipulla, lähes 300 metrin korkeudessa, on kiehtova kattopuutarha Sky Garden, jossa viljellään myös syötäviä kasveja hyödynnettäviksi.
Vaikka kattopuutarhat ovatkin upeita itsessään, niin tämän rakennuksen yllätyksellisin ja vaikuttavin tilakokonaisuus Green Oasis löytyy kuitenkin kerroksista 17-20. Nämä vaikuttavat, yhteensä 35 metriä korkeat, neljä kerrosta ovat lähes kokonaan hyvinvoinnille pyhitettyä ulkotilaa.
Singaporessa vehreys ei jää vain maan tasalle.
Tämän ihmeellisen ja elävöittävän tilan olen itsekin päässyt kokemaan. Jäimme puolisoni kanssa hissistä kerroksessa 20 ja kohtasimme edessämme häikäisevän upean urbaanin keitaan. Rikastuttavin näky rakennetussa ympäristössä hetkeen! Kerrokset ovat kuin symbioosissa keskenään.
Kukoistavaa kaupunkiviidakkoa kiertäessä kerrosväli vaihtuu huomaamattomasti, alleviivaamatta, eri tasoja ja luiskia alaspäin käyskennellessä. Soljuimme hitaasti alemmas nauttien samalla kasvien tuomasta suojasta, rentoutumiseen tarkoitetuista sopukoista ja yksityisemmistä pesistä siellä täällä. Puutarha tarjosi pienen ulkokuntosalin, runsaasti istumapaikkoja, mahdollisuuden tapahtumille ja virkistäytymiselle. Virkistyminen. Se täällä tapahtuu, maagisesti, melkein huomaamattomasti ja ihan itsestään.
Oli ilahduttavaa huomata miten rakennuksen työntekijät, kaupunkilaiset ja vieraat olivat ottaneet kaupunkikeitaan käyttöönsä. Tuntui, että tilassa sai kuitenkin käyskennellä hyvin rauhassa. Tällainen rohkeasti toteutettu ja kokonaisvaltaisesti aisteja hyväilevä tilakokonaisuus palvelee meitä kaikkia. Se lisää hyvinvointia ja tarjoaa paikan kohtaamisille.
Puutarhassa kulkiessa kerrosväli vaihtuu huomaamatta soljuen.
Miten saisimme tuotua rohkeaa ja kaikille avointa tilaa enemmän myös omaan rakennettuun ympäristöömme?
Se vaatisi toki muutoksia nykyiseen toimintatapaan ja säännöksiin. Mutta eikö olisi tärkeää ja inhimillistä tarjota asukkaille lisää hyvinvointia tuottavaa tilaa, kun sitä nyt monen kaupungin tavoittelemassa tiiviissä rakentamisessa maan tasalta häviää? Näin kokonaisvaltaisen elämyksen tarjoaminen on toki oma kustannuksensa, mutta eikö se olisi sen arvoista? Emmekö me kaikki ole hyvinvoinnin arvoisia?
Jaa kipinä: